" Kyl varmaan joskus pitää muuttaa kaupunkiin, sit ku alkaa opiskeleen tai jotai. Mutta ei vielä, ei vielä"
Hiljainen myöntävä vastaus sekoittuu yön ääniin. Tästä on puhuttu ennenkin, mutta tämä yö oli tarkoitettu hiljaisuutta varten. Toinenkin sen ymmärtää ja vaikenee.
Kahdet askeleet kahisevat painuessaan jäätyneisiin ruohoihin. Kauempaa koirat juoksee löytämiään jälkiä seuraillen. Kuu luo kalvakkaa loistoaan ympäröivään peltomaisemaan saaden tunnelmasta satumaisen.
 Pieni hyppäys ojan yli ja polku jatkuu metsän puolella. Nämä askeleet osaisi unissaankin. Metsässä satumainen tunnelma senkun lisääntyy kuun luodessa varjojaan  puiden oksistojen välistä.
Polku jatkuu kuin kapeaa valaistua tunnelia pitkin puiden kehystämänä. Vielä muutama askel, ja sitten päästään taas täysivaltaiseen kuun valoon. Edessä avautuu loppusyksyn ensimmäisten pakkasten hennosti jäädyttämä järven jää. Järven pinnasta kuun valo heijastuu takaisin ilmaan saaden valaistuksen muistuttamaan läheisesti päivän valoa.
Askeleet pysähtyvät. Kaksi ihmistä ja kaksi koiraa istahtavat ihmettelemään yön kauneutta. Sanoja ei tarvittaisikaan.  


"Odota!!Voi vittu saatana älä nyt revi siinä!" Käsi tarttuu koiraa niskasta ja tukistaa. Kyynel eksyy silmäkulmaan mutta katoaa nopeasti hampaiden kiristelyn saattelemana. "Voi saatana me mennään tästä sit takas ku ei vittu tuu mitään. " Käännös oikeaan, siitä pääsee takaisin. Lenkki oli jäänyt vasta puoleen normaalista.
Sisäpiha.
Ala ovi.
Portaat ylös. Toinen koirista kiipeää aristaen lonkkaansa. Toinen kietoo narunsa taluttajan ympärille yrittäen mennä samaan aikaan edellä, sekä palata takaisin hitaampia vastaan. Onneksi asunto on jo toisessa kerroksessa.
Ovi.
Sitä ei erottaisi muista ilman nimeä.

"Rohkeesti peremmälle"
Kylpyhuoneen ovi auki, koirat sinne.
Takki pois, saappaat jalkaan. Kylpyhyoneeseen ja suihku käteen.
Kyykistyminen.
"Siinä paikka" Koira nostelee jalkojaan vesisuihkun alta.
"Seiso aloillas, nyt pidä jalka siinä."
"Et nosta jalkaa."
Naapureilla varmaan hauskaa kun kuulevat komentamiseni, mutta eivät tiedä että kyse on koirien pesusta. Hiljaiset mietteet valuvat veden mukana viemäriin.
"Äiti tuu kattoon, ei tää kyllä mitään kuraa ole!"
Käsi tunnustelee koiran mahan alle tarrautunutta likaa, joka ei tahdo irrota millään.
Äiti tulee, katsoo koiraa ja kyykistyy.
"Rikki- ja typpihappo ovat suurimpia tekijöitä kosteissa laskeumissa, sillä ne syntyvät, kun saasteet liukenevat sadeveteen. Saastuminen on vaarallista peruuttamattoman luonteensa takia."
 Äiti sanoo silmät lasittuneena ja koskettaa haparoivasti noen mustaamaa koiraa.