Runot
Hiljaisuus
Lumihiutale laskeutuu ripsiin,
Niiden lomaan jää.
Tuuli koskettaa lehtiä
Hellästi tarttuu kiinni.
Tassu painuu mättääseen
Rikkomatta, Turmelematta.
Hiljaisuus
on täynnä ääniä.
Hiljaisuus
Se antaa vastauksia.
Hiljaisuus.
Varjomaailma
Hämärässä
varjot vaeltaa.
Hiljaisuuden
kaiut rikkovat.
Varjomaailma
-Niin armelias.
Varjomaailma
-Siinä me elämme.
Onnellisuus
Pieniä hetkiä;
paljain jaloin aamukasteessa
-tai vaikka ensilumessa.
Auringon lämmittämälle kivelle istuminen
-kiireettömyys
Tähtien katselu lumisessa pakkasyössä
-turvallisuus
Kulkeminen vihreässä metsässä
-vapaus
Kuutamon valaisema peltomaisema
-kauneus
Kuuran kukkanen ikkunassa
kastehelmi ruohonvarrella
Yhtä pientä, mutta yhdessä suurta , arvokasta
mieleenpiirtyvää ja eteenpäin kantavaa.
Hiljaisuus
Lumihiutale laskeutuu ripsiin,
Niiden lomaan jää.
Tuuli koskettaa lehtiä
Hellästi tarttuu kiinni.
Tassu painuu mättääseen
Rikkomatta, Turmelematta.
Hiljaisuus
on täynnä ääniä.
Hiljaisuus
Se antaa vastauksia.
Hiljaisuus.
Varjomaailma
Hämärässä
varjot vaeltaa.
Hiljaisuuden
kaiut rikkovat.
Varjomaailma
-Niin armelias.
Varjomaailma
-Siinä me elämme.
Onnellisuus
Pieniä hetkiä;
paljain jaloin aamukasteessa
-tai vaikka ensilumessa.
Auringon lämmittämälle kivelle istuminen
-kiireettömyys
Tähtien katselu lumisessa pakkasyössä
-turvallisuus
Kulkeminen vihreässä metsässä
-vapaus
Kuutamon valaisema peltomaisema
-kauneus
Kuuran kukkanen ikkunassa
kastehelmi ruohonvarrella
Yhtä pientä, mutta yhdessä suurta , arvokasta
mieleenpiirtyvää ja eteenpäin kantavaa.
Nimetön
Milloin vaihtuu narut keinujen hirttosilmukoiksi pimeiden iltojen? Milloin leikit lapsuuden peliksi aikuisuuden?
Vahva täytyy olla pärjätäkseen elämässä Rikkinäiset eivät selviä Tässä kylmässä maailmassa.
Valojen sammuessa nousee esiin uusi maailma.Jos ei jaksa silmiään avata, ei sen olemassaolosta tarvitse mitään tietääkään.
Vahva täytyy olla pärjätäkseen elämässä Rikkinäiset eivät selviä Tässä kylmässä maailmassa.
Valojen sammuessa nousee esiin uusi maailma.Jos ei jaksa silmiään avata, ei sen olemassaolosta tarvitse mitään tietääkään.
(Runotorstain haaste 71, juhlava)
Juhlava
Hämyinen ilta.
Pientä usvaa väreilee veden yllä.
Järvestä nousseena
Sateen jälkeen.
Ranta lähes autio.
Illan kauneutta seuraa
vain yksinäinen silmäpari.
Yrittäen tallentaa
sen lumouksen muistoihinsa.
Ikuisiksi ajoiksi
Voimavaraksi.
Aurinko luo viimeisiä säteitään
Luo yli kirkkaan pinnan
Lupauksia täynnä.
Kunnes painuu hiljaa aaltoihin
taivaanrannassa.
(Pakinaperjantai haaste 57:Itse)
Hämyinen ilta.
Pientä usvaa väreilee veden yllä.
Järvestä nousseena
Sateen jälkeen.
Ranta lähes autio.
Illan kauneutta seuraa
vain yksinäinen silmäpari.
Yrittäen tallentaa
sen lumouksen muistoihinsa.
Ikuisiksi ajoiksi
Voimavaraksi.
Aurinko luo viimeisiä säteitään
Luo yli kirkkaan pinnan
Lupauksia täynnä.
Kunnes painuu hiljaa aaltoihin
taivaanrannassa.
(Pakinaperjantai haaste 57:Itse)
Itse
Olemus tähtiin kirjoitettu
Vai pilviin piirretty?
Kenties molempia.
Päivällä pilviin piirretty hassunkurinen
Monikäsitteinen elukan poikanen.
Ja Kun tulee tarpeeksi pimeää,
Mytologiseksi hahmoksi piirtyvä tähtien kuvio.
Vai pilviin piirretty?
Kenties molempia.
Päivällä pilviin piirretty hassunkurinen
Monikäsitteinen elukan poikanen.
Ja Kun tulee tarpeeksi pimeää,
Mytologiseksi hahmoksi piirtyvä tähtien kuvio.
Leikki
Lakkaa leikkimästä
Syyttömiä satuttamasta
Lintuja loukkaamasta
Siipiä silpomasta
Tunteita tuhlaamasta
Tietämättömiin tarttumasta
Sen sijaan
etsi itsesi.
Siellä
Iltakasteen viilentämässä ruohossaKanssasi kun saisi maata.
Kuunnella illan hämärtymistä.
Ja hengityksesi tihenemistä.
Mutta siitä en enää
Kuin unelmoida saata.
Palaisin takaisin,jos sen tehdä voisin.
Palaisin takasin jos toisin sen tehdä voisin.
Oletko koskaan?
Oletko koskaan...
Paennut päivän kuumuutta metsän viileyteen?
Kerännyt marjoja ruohoon uskoen,
ettei se ole lapsellista?
Katsellut sateenkaarta uskoen,
että sen toisessa päässä on oikeasti aarre?
Ollut sateessa ja nauttinut siitä?
Uinut alasti?
Kylpenyt aamukasteessa?
Istunut pimeässä metsässä yksin pelkäämättä?
Maannut lumihangessa katsellen tähtiä?
Kuunnellut lumihiutaleiden putoilua maahan?
Kulkenut jäällä kuun valossa?
Tehnyt lumienkeleitä vielä lapsuuden jälkeenkin?
Joe et, miksi sanot eläneesi?
Luomakunnan kruunu
Metsän sielu
Lintujen laulu
Puron solina
Puiden havina syystuulessa
Havujen kavahdus
kun tassu painuu niihin
Pysähtynyt lintujen laulu
Puut
juurineen maasta revittynä
Kauniit vuosirenkaat
palasiksi silvottuna
Vanhat polut
renkaiden kettinkien repiminä
Purossa valuu
hiljalleen kasvava öljyvana
Ja sielu
se roikkuu
maasta tunkevan pajun oksassa
"Lisäntykäät ja täyttäkäät maat
ja tehkäät se teille alamaiseksi"
Näinkö, näinkö tosiaan?
